Posthumanistinen kaupunki vuonna 2078

Suunnitelma esittelee vuoden 2078 ekologisen kaupungin ja yhteiskunnan, joka on välttänyt ihmiskunnalle tuhoisan ilmastonmuutoksen. Suunnitelma sijaitsee Helsingin Roihupellossa.

Kaupungeissa elää jo yli puolet maailman asukkaista ja määrän odotetaan kasvavan 2,5 miljardilla vuoteen 2050 mennessä. Miltä tulevaisuuden kaupungin tulisi näyttää, kun ihmiskunnan tulevaisuus on jopa paavin mielestä vaakalaudalla? Meitä uhkaavat etenkin ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen, ruoantuotanto- ja elintilan loppuminen sekä kiihtyvä kuudes joukkosukupuutto. Jos ekosysteemin ylikuormitus jatkuu ja ratkaiseva keikahduspiste ylitetään, ympäristö lakkaa ylläpitämästä meitä. Voisivatko arkkitehdit tehdä nykyistä enemmän, kun rakennetun ympäristön osuus Suomen kasvihuonepäästöistä on kolmannes ja hitaasti muuttuva rakennusala sekä nykylainsäädäntö eivät ota riittävästi huomioon nykyuhkia?

Kun 1700-luvun valistuksen ajan humanismista - jossa ihminen nähdään ympäristöään mittaavana hallitsijana - siirrytään tasa-arvoisempaan suhteeseen luonnon kanssa, voidaan käyttää käsitettä posthumanismi. Tulevaisuuden Roihupelto on posthumanistinen kaupunki, joka minimoi kuormittavan ja haitallisen vaikutuksen ympäristöönsä nostamalla muut luontokappaleet tasa-arvoisemmiksi ihmisten kanssa. Kaupungin resilienssiä nykyuhkia kohtaan on kasvatettu hajauttamalla uusiutuvan energian tuotanto, saastuttamaton, kasvispainotteinen ravinnontuotanto ja esimerkiksi koulutus- sekä hoivatyö pieniin yksiköihin.

Huomattava muutos nykykaupunkiin on, että Roihupelto ja sen rakennukset toimivat kasvualustoina paitsi uuden luontosuhteen löytäneille asukkailleen ja heidän viljelmilleen myös vapaalle luonnolle ja eläimille, joiden rauhaa ja elinympäristöä kunnioitetaan. Kaupunki ja sen rakennukset ovat yhteisöllisiä ja alue pyrkii tuottamaan neljäsosan asukkaidensa tarvitsemasta ravinnosta. Asukkaat päättävät itse lähiympäristönsä asioista ja osallistuvat päätoimisen ammattinsa lisäksi myös perinteisempiin yhteiskunnan perustehtäviin, kuten maanviljelykseen.

Alueen asukkaat saavat suoraa terveydellistä hyötyä ollessaan välittömässä läheisyydessä luonnon kanssa. Stressihormonitasot laskevat ja luonnollinen immuniteetti kasvaa maaperän mikrobistojen vaikutuksesta. Yhdysvalloissa kehitteillä oleva sienirihmastorakentaminen yhdistettynä puurakenteisiin on alueen pääasiallinen rakennustapa. 

”Voiko betoniviidakko muuttua luonnolliseksi taigaksi eli pohjoiseksi havumetsävyöhykkeeksi, vaikka urbanisaatioaste ja asukastiheys kasvaisivatkin?”

Työ on tehty Koneen säätiön rahoituksella.

 

Lisätietoa työstä:

 

Petri Herrala, arkkitehti SAFA, petri@petriherrala.com, puh. 0407390751

Lataa pressikuvat osoitteesta:

https://www.dropbox.com/sh/8479nnylcobdbm2/AAByq00m0sqKv3Q7eGi8Qh2ea?dl=0

Lataa pdf-esitys koko työstä osoitteesta:

Click for presentation!

 

SISÄLTÄ-low-res.jpg
pellonlaita_lo-res.jpg
katunakyma_lo-res.jpg
Ilmakuva_low-res.jpg
seremonia-low-res.jpg